Liikuttavia ajatuksia

Yksilöt ja organisaatiot ovat yllättävän samanlaisia. Brändien ja tuotteiden näkyessä ulospäin, voi välillä unohtua, että ihmisistä se organisaationkin menestys rakentuu. Tällä hetkellä yksilöt ja organisaatiot hakevat ratkaisuja pahoinvoinnin poistamiseksi. Ideaalitilanne olisi kestävän hyvinvoinnin luominen, mikä näkyisi myös liiketoiminnantunnusluvuissa. Mitä nopeammin sen parempi. Muistan yksilöidenkin kohdalta lukeneeni "kaikki mulle nyt heti"- asenteesta.

Tutkimustenkin mukaan suomalaiset kokevat jossain vaiheessa elämäänsä tuki-ja liikuntaelinten sairauksia. Ehkä muistat itsekin joskus pyöritelleesi päätä ja todennut niska-hartiaseudun olevan jumissa. Tai kuvitellaan että alaselkäsi olisi kipeä. Sellainen paineen ja väsymyksen tunne alaselässä, joka pikku hiljaa hiipii sinne jäytämään jaksamistasi.
Tekee mieli pyöristää alaselkää ja ehkä venyttää hieman. Ehkä muistat, että tätä on voinut olla joskus aikaisemminkin. Ja se paine, väsymyksen tunne, kipu vaan kulkee inhottavasti mukana vaikka asentojen vaihtaminen voi hetkellisesti helpottaakin. Tiedätkö mitä tarkoitan?
Koita samaistua tuohon tilanteseen. Mitä tekisit tässä tilanteessa?
Mobilaattia, hierontaa vai ehkä fysioterapiaa?

Iso osa meistä luultavasti aloittaa mobilaatilla ja särkylääkkeillä, ehkä kokeilee hierontaa. Fysioterapeutille asti päädyttyään korostuu toive: hiero ja kosketa, hoida ja paranna. Anna minun vain olla ja vie se kipu pois. Selkäkivun voittaa se, joka sitoutuu tekemään asian eteen töitä myös itsekin. Fysioterapeutti kyllä auttaa- tämä ammattiryhmä on harvinaisen innoissaan työstään ja jumppaliikkeistään.

Useat organisaatiot toimivat samalla tavalla. Hyvinvoinnin puute saadaan mitä hienoimmilla kyseilyillä ja kartoituksilla konkretiaksi: "Meillä koetaan stressiä ja voidaan henkisesti huonosti." Markkinoilla on yllättäen kasvava tarjonta ajan- ja stressinhallinta seminaareista.
Stressinhallinnan puutteestako se stressi tuosta vaan syntyi?

Ongelmien kanssa on monta tapaa menetellä. Asioida voidaan kieltää todeksi tai suunnata oma huomio muualle pois kuormittavasta tekijästä. Omaa ajattelua voi myös opettaa näkemään asioita eri näkökulmista ja tätä kautta ohjata mieltä näkemään esim. asian positiivisempia puolia. Tässä toimintatavassa ollaan jo matkalla oikeaan suuntaan. Omaan toimintaa ja käyttäytymistä tulee pysähtyä tarkastelemaaan. Virittääkö stressi minut tehokkaaksi, jotta selviän tästä projektista deadlinen puitteissa? Vai yrittääkö kehosi kertoa sinulla menevän liian lujaa. Onko aika pysähtyä ja hellittää?

Oireen hoitamisen sijaan ongelmia voidaan myös ratkaista. Mistä se stressi oikein johtuu? Ymmärränkö työni merkityksen ja minuun kohdistyvat vaatimukset? Pystynkö itse vaikuttamaan työnkuvaani ja tavotteisiini? Koenko oman työni merkitykselliseksi? Arvostetaanko minua? Tukeeko esimies työtäni? Onko informaation kulku organisaatiossa vapaata? Asiat stressaavat huomattavasti vähemmän, kun ymmärtää mistä on kysymys ja mitä minulta odotetaan. Melko loogista, että tällöin odotuksiin on helpompi vastata.

AIka katsoa peiliin: Useat organisaatiotkin haluavat ostaa pikaratkaisuja asioiden korjaamiseksi. Aivan kuten yksilökin - hoitaa ja lääkitä oiretta syyhyn tarkemmin paneutumatta. Pitkäjänteiseen toimintaan ei uskalleta sitoutua vaan kaupat syntyy, kun konsultti on onnistunut konseptoimaan ratkaisunsa niin, että lääkkeen vaikutus näyttää olevan välitön. Ja tietysti niin, että asia voidaan hoitaa vain muutamalla parin tunnin luennolla johtoa mahdollisimman vähän kuormittamatta.

Uskon kestävän hyvinvoinnin luomisessa ratkaiseva tekijän olevan niin yksilöiden kuin organisaatioiden kanssa oman toiminnan tarkastelu ja sen kehittäminen. On kyettävä menemään pintaa syvemmälle ja tekemään näkymätön näkyväksi. Kehittämishankkeissa on uskallettava nostaa kissa pöydälle ja luoda toimintavampia, hyvinvointia paremmin mahdollistavia malleja ja sitoutua niihin. Olen optimisti ja uskon, että tälläisiä organisaatioita on olemassa.

Miten on, hoidetaanko teillä oiretta vai uskalletaanko paneutua myös oireen syihin ja kehittää toimintaa?

Hyvinvointia rakentamassa,

Anki Forsman

Kevään aikana mediassa on paljon kohistu ruoasta. Rasvat, maito, hiilihydraatit ja lisäaineet ovat kaikki vuorotelleen saanet hetkensä parrasvaloissa. Kyllä vähemmästäkin saa tavallisen ihmisen pään pyörälle. Ammattilaisetkin pyörittelevät päitään- milloin tästä hyvinvoinnin tavoittelusta hävisi se hyvinvointi? Jokainen lapsesta vaariin ja sauvakävelijästä puntti-Penttiin puhuu sujuvasti karppaamisesta ja vähähiilihydraattisuudesta.

Tietoisuuden kohoaminen ruokavalion laadun ja terveellisyyden taustalla on positiivinen asia. Hienoa huomata oman hyvinvoinnin ja jaksamisen puhuttelevan. Kuulutankin kultaisen keskitien perään. Hyvinvointia. Helppoutta. Virpi Salmen Ruokavammainen tässä terve-blogikirjoitus HS.fi:ssä (http://www.hs.fi/juttusarja/salmi/artikkeli/Ruokavammainen+tässä+terve/1135268224867) oli parasta luettavaa ravinnosta pitkään aikaan. Salmi kirjoittaa siitä kuinka länsimaalaisten kuuluu kehitellä itselleen jokin syömishäiriö. On suorastaan outoa syödä normaalisti.

Normaalisiti syöminen on vaikeaa. Tiukat dieetit tarjoavat epävarmalle ripustautumismahdollisuuden. Omaa hyvinvointia rakennetaan suorittaen pahoinvoinnin keskellä tiukkoja ohjeita vaalien. Luomu, karppaus, eläväravinto - kaikki varmasti toimivia vaihtoehtoja, mutta osittain myös ison markkinointikoneiston aikaansaamaa. Nyt on trendikästä syödä luomua ja karttaa lisäaineita. Siinä sivussa sattui vaan unohtumaan, että läheskään kaikki lisäaineet eivät ole keinotekoisia. Minulle se näyttäytyy pahoinvointina, jos oma hyvinvointi on riippuvainen pyhästä lähteestä noudetusta juomavedestä. Helppous, rentous ja sallivuus on siitä kaukana.

Äärimmäinen kieltäytyminen johtaa usein repsahtamiseen. Yleistä on myös ettei edes tarvitse repsahtaa, kun asioita toteutetaan vähän tai vähän enemmänkin sinnepäin. Miksi kammota hiilihydraateista saatavia kaloreita, jos lomapäivien aikana janoa sammutetaan vuoroin kaljalla ja lonkerolla unohtamatta viiniä ruokailun yhteydessä. TIeteellistä keskustelua kovien rasvojen prosenttiosuudesta ravintosuosituksissa tuskin tarvitsee koko kansa kesken edes käydä. Me taidamme olla aivan pihalla perusasioissakin. Ihminen laihtuu, kun syö vähemmän kuin kuluttaa. Havainnollistetaan lomajuomista esimerkillä. Pullollisesta punaviiniä saa helposti kalorimäärän nousemaan yli 600:aan kaloriin. Tuohon määrään kaloreita saisi uusia perunoita popsia melkein 900:n gramman verran tai omenoita yli 1,7 kiloa. Kuka tekisi raittiudesta trendikästä- sehän on aivan pommin varma tapa laihtua.

Haluaisin kirjoittaa tähän myös äidin näkökulmasta. Me siirrämme käyttäytymismalleja haluamattammekin lapsillemme. Jos koko perhe saadaan saman ruokapöydän ääreen, eikö ole omituista, jos kaikki perheen jäsenet eivät voi syödä samaa ruokaa? Allergiat on luonnollisesti oma erillinen kategoriansa. Entistä nuoremmat laihduttavat ja onko se ihme? Laihduttaminen erilaisten dieettien, jauheiden ja erikoisruokavalioiden avulla taitaa olla yleisempää kuin kotiruoan syöminen.

Uskon että sama ruokavalio ei sovi meille kaikille eikä tarkoitukseni ole ylistää yhtä dieettiä toista paremmaksi tai toimivammaksi. Kehotan vain avaamaan silmät omalle toiminnalle. Peiliin katsominen onkin vaikeampaa kuin oikotien valitseminen. Me teemme ihmeitä tavoitellassamme hyvinvointia. Ihmeitä tehdään tapahtuvaksi. Eikö silloin kannattaisi suunnata olemassa oleva energia ja tahto sellaiseen toimintaan, jossa keinot vievät tavoitteeseen. Tarkoitan tällä sitä, että tehdään asioita jotka oikeasti ja rehellisesti johtavat esim. hyvinvointiin tai laihtumiseen. Sen jo tiesitkin- äärimmäinen kontrolloinnilla et onnistu kummassakaan edellä mainitussa.

Leivoin eilen korvapuusteja -voilla. Terveeseen suhtautumiseen ruokaa kuuluu myös sallivuus ja jälkiruoat.

Pullantuoksuisin terveisin,
Anki Liikuttaja-tiimistä

Liikuttaja lanseerasi tänään yhteistyökumppaninsa WISE/LEAD OY:n kanssa Team Wiseleadersin- Suomen ensimmäisen liikkeenjohtajien pyöräilyjoukkueen.
Kauppakamaritreffien osallistujat arvailivat innoissaan paikalla olleen maantiepyörän painoa ja konsepti sai runsaasti huomiota osakseen.

Kuka ei olisi kiinnostunut omasta hyvinvoinnistaan ja konkreettisista tavoista kehittää kuntoaan? Jos johtajan kunto ei kestä, ei ole yrityksenkään kunto kovin hyvä. Team Wiseleadersissä yhdistyy oman kunnon ja yrityksen kunnon kehittäminen sekä jatkuva uusien näkökulmien etsiminen niin itsensä kuin yrityksen johtamiseen.


Team Wiseleaders:
- Suomen ensimmäinen liikkeenjohtajien pyöräilyjoukkue
- Opi miten maailman kovimmassa urheilulajissa menestytään ja käytä oppimaasi välittömästi omassa liiketoiminnassasi
- Harjoittelet tavoitteellisesti ja huomaat pystyväsi vaikka mihin
- Tavoitteena Tour de Helsinki syyskuussa 2011, 140 km alle viidessä tunnissa
- Coachina suomalainen ProTour- ammattilaispyöräilijä Kjell Carlström, Team Sky ja Directeur Sportifina Oscar Stenström, moninkertainen maantiepyöräilyn Suomen mestari, ammattilaispyöräilijä

P.S Paikalla olleen pyörän tarkka paino on 6,07 kg. Arvaukset vaihtelivat 680 grammasta aina 9,8 kiloon asti.

Liikuttajan asiakasyrityksen työntekijä kertoo tunnelmistaan muutamaa viikkoa ennen Espoossa järjestettävää Nike Blastia.

------------------------------------------------------------------------------------------------

Liikuttajan tarjoama mahdollisuus osallistua Nike Blastiin 2011 osui kuin nenä naamaan tälle jumppailijatytölle! Olen viimeiset 8 vuotta harrastanut aktiivisesti liikuntaa, lähinnä erilaisten jumppien muodossa. Les Millsin Bodycombat oli alunperin se tunti, joka innoitti liikkumaan. Ja on muuten vieläkin ihan lemppari!

Liikuttaja-kampanja tuli alkoi juuri sopivana ajankohtana minulle. Kesän "laiskottelun" jälkeen on aina vähän hankala aloittaa syksyn ja talven treenit, joten Liikuttaja antoi vähän vauhtia aloittamiseen ja uuden jumppapaikan etsimiseen. Työnkuvanikin on kesän jälkeen muuttunut fyysisemmäksi, joten minun on oltava hyvässä kunnossa pärjätäkseni töissä. Oikeanlaisen treeniohjelman ja ruokavalion avulla pääsen tehokkaammin asettamaani tavoitteeseen, enkä kyllästy kun kehitystä ei tule haluamallani tavalla. Itselleni on myös tärkeää nähdä konkreettisia numeroita siitä, että harjoittamallani liikunnalla on oikeasti jotain vaikutusta. Muutosta aikasempaan liikuntaan tuli harjoitussuunnitelmassa sen verran, että panostan nykyään myös enemmän pitkäkestoisempaan liikuntaan matalalla sykkeellä, sen sijaan että "riehuisin" kuutena päivänä viikossa rankoissa jumpissa.

Myös Ankin ja kumppaneiden tsemppaus on tärkeää. Juuri tälläiset palkinnot kuten Nike Blast antavat hyvän fiiliksen jatkaa liikkumista ja antavat onnistumisen tunteen. Itse odotan Nike Blastia innolla ja jännityksellä. En ole aikaisemmin osallistunut näin suuren mittakaavan liikuntatapahtumaan, mutta viikonlopusta tulee varmasti kiva ja porukalla on hyvä fiilis päällä. On kiva päästä kokeilemaan uusia juttuja ja varsinkin päästä alan huippujen ohjaukseen. Itse ilmoittauduin lauantaiksi seuraaville tunneille: Urban Jazz, Bodybalance ja GARUDA Matwork. Odotan varsinkin tuota GARUDAA, koska se on aivan jotain uutta itselleni. Sunnuntaina olisi sitten vielä edessä (yllätys,yllätys) Bodycombat (ilmeisesti uuden ohjelman ensi-ilta), ja E:Motions Latin Groove. Eli pääsee vähän hikoilemaan ja tanssimaan!

Reilun viikon päästä nähdään, mitä viikonloppu tuo tullessaan!
-----------------------------------------------------------------------------------------------

What are you doing to make yourself?

Medelmä- ja marjamehujen juominen ei itsessään ole mikään uusi innovaatio. Lapsuudesta tulee elävä muisto kesämökiltä mieleen, jossa tuoreita mustikoita survottiin maitoon. Ja sitten nautittiin.  Tovi on kulunut mustikkamaito-hetkistä kesämökiltä ja jotain on tapahtunut elämänrytmillenikin. Ehkä muistat lapsuudessasi joskus turhautuneesi ja valitellut vanhemmillesi tekemisen puutetta?



Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Eletyn vuoden vaihtuessa uuteen tuo media viimeistään ilmoille oletuksen lupauksista. Julkimoiden julistukset yltävät iltapäivälehtien lööppeihin asti. Myös facebookissa on silmiini osunut hyvin yleismaaimallisia lupauksia. Yhteistä monille uuden vuoden lupauksille onkin toiveen omaisuus. Korviini kantautuneen lupaukset ovat usein täysin omasta toiminnasta riippuvaisia siis täysin saavutettavissa. Kuka ei haluaisi olla paremmassa kunnossa, tavata useammin ystäviään, syödä terveellisemmin saati laihtua. Lausutuista lupauksista uupuu usein aito palava halu tehdä lupauksensa konkreettiseksi ja jo pelkästään se konkretia. Mitä ”olla paremmassa kunnossa” edes tarkoittaa? Tapahan tuo taitaa olla, lupauksia lupausten vuoksi?

Uusi vuosi tuo tullessaan mahdollisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä ja ehkä se jo ruokkii meitä toivomaan asioita. Vaikka uuden vuoden lupauksia lausuttaisiinkin osittain vain tavan vuoksi, uskon niihin kätkeytyvän toiveen. Antamamme lupaukset kertovat asioista, joita haluaisimme elämässämme olevan tai miten haluaisimme toimia. Lupaukset kertovat hyvin paljon meistä, arvoistamme ja omista uskomuksistamme.

Kokeile ajatella asiaa eri näkökulmasta. Mitä sinä haluaisit vuoteen 2011? Mielikuvamme ovat ajatuksiamme vahvempia ja ohjaavat toimintaamme tavoitteemme suntaan. Uskaltaessamme unelmoida asioista alkaa alitajuntamme tekemään työtä puolestamme ja ohjaamaan toimintaamme. Mitä konkreettisemmin ja yksityiskohtaisemmin pystyt toiveesi määrittelemään, sitä varmemmin se toteutuu. Parhaillaan toiveet ja unelmat ovat osa jokaista päiväämme tuoden niihin lisää energiaa. Siis sitä hyvää fiilistä.

Uuden vuoden lupauksiin linkittämäni kevytmielisyyden takia en ole niitä aikoihin antanut. Toiveen muodossa on helpompaa ilmoittaa vuoteen 2011 sisältyvän paljon hyvää ruokaa. Minulle hyvä ruoka tarkoittaa pientä pysähtymistä päivissä. Hyvä ruoka pitää meidät käynnissä ja aterioiden ollessa riittävän kokoisia ei ”pikku nälkäkään” pääse vieraaksemme iltaisin eikä joulunkaan jälkeen herää ajatuksia laihdutuskuureista.

Huolellisesti valmistettuihin ruokiin liittyy myös asioita, jotka luovat hyvinvointia. Laadukkaista raaka-aineista valmistettu herkullinen ruoka, kaunis kattaus ja ystävät pöydän ympärillä pysäyttää. Haluan ripotella vuoteen 2011 arjen keskelle pilkahduksia joulun aikana koetuista tunnelmista. Sillä tavalla sopivasti viikkojani ja kuukausia rymittämään arjen muuttumatta mässäilyksi.

Mikäli joulun ja loman jälkeen vyö kiristäisikin, muistutan vanhan viisauden paikkaansa pitävyydestä: Ei sillä väliä, mitä joulun ja uuden vuoden välillä suuhunsa laittaa, kunhan uuden vuoden ja joulun väli on kunnossa. Joten epäsäännöllisys, ylenpalttisuus, pienet piparit ja tortut suklaapaloineen siellä täällä pitkin päivää jääköön unholaan samoin kuin lupaukset laihtumisesta.


P.S Liikuttaja on mukana KG-lehden onnistuja 2011 kilpailussa auttamassa Karoliina Marttilaa ja Tiina Leinosta saavuttamaan tavoitteensa. Heidän bloginsa löydyvät osoitteesta: http://plaza.fi/ellit/liikunta-ja-terveys/kg/blogit/

Emme usein ole kovin tietoisia tavasta jolla ajattelemme. Ajattelulla tarkoitan tässä tapaamme määritellä asioita. En kiellä ettemmekö samaan aikaan voi olla hyvinkin tietoisia siitä, mitä ajattelemme muista tai vaikka yhteiskunnallisista asioista. Mutta miksi näin ajattelemme. Tähän suuntaan haluaisin herättää ajatuksia. Halutessamme muuttaa toimintaamme, siis niitä totuttuja tapoja ja käyttäytymismallejamme, on erittäin tuloksia tuottavaa avata hieman tapaamme ajatella.