Dieetit- yritys rakentaa hyvinvointia?
Lähettänyt
Liikuttaja
perjantai 5. elokuuta 2011
11.15
Kevään aikana mediassa on paljon kohistu ruoasta. Rasvat, maito, hiilihydraatit ja lisäaineet ovat kaikki vuorotelleen saanet hetkensä parrasvaloissa. Kyllä vähemmästäkin saa tavallisen ihmisen pään pyörälle. Ammattilaisetkin pyörittelevät päitään- milloin tästä hyvinvoinnin tavoittelusta hävisi se hyvinvointi? Jokainen lapsesta vaariin ja sauvakävelijästä puntti-Penttiin puhuu sujuvasti karppaamisesta ja vähähiilihydraattisuudesta.
Tietoisuuden kohoaminen ruokavalion laadun ja terveellisyyden taustalla on positiivinen asia. Hienoa huomata oman hyvinvoinnin ja jaksamisen puhuttelevan. Kuulutankin kultaisen keskitien perään. Hyvinvointia. Helppoutta. Virpi Salmen Ruokavammainen tässä terve-blogikirjoitus HS.fi:ssä (http://www.hs.fi/juttusarja/salmi/artikkeli/Ruokavammainen+tässä+terve/1135268224867) oli parasta luettavaa ravinnosta pitkään aikaan. Salmi kirjoittaa siitä kuinka länsimaalaisten kuuluu kehitellä itselleen jokin syömishäiriö. On suorastaan outoa syödä normaalisti.
Normaalisiti syöminen on vaikeaa. Tiukat dieetit tarjoavat epävarmalle ripustautumismahdollisuuden. Omaa hyvinvointia rakennetaan suorittaen pahoinvoinnin keskellä tiukkoja ohjeita vaalien. Luomu, karppaus, eläväravinto - kaikki varmasti toimivia vaihtoehtoja, mutta osittain myös ison markkinointikoneiston aikaansaamaa. Nyt on trendikästä syödä luomua ja karttaa lisäaineita. Siinä sivussa sattui vaan unohtumaan, että läheskään kaikki lisäaineet eivät ole keinotekoisia. Minulle se näyttäytyy pahoinvointina, jos oma hyvinvointi on riippuvainen pyhästä lähteestä noudetusta juomavedestä. Helppous, rentous ja sallivuus on siitä kaukana.
Äärimmäinen kieltäytyminen johtaa usein repsahtamiseen. Yleistä on myös ettei edes tarvitse repsahtaa, kun asioita toteutetaan vähän tai vähän enemmänkin sinnepäin. Miksi kammota hiilihydraateista saatavia kaloreita, jos lomapäivien aikana janoa sammutetaan vuoroin kaljalla ja lonkerolla unohtamatta viiniä ruokailun yhteydessä. TIeteellistä keskustelua kovien rasvojen prosenttiosuudesta ravintosuosituksissa tuskin tarvitsee koko kansa kesken edes käydä. Me taidamme olla aivan pihalla perusasioissakin. Ihminen laihtuu, kun syö vähemmän kuin kuluttaa. Havainnollistetaan lomajuomista esimerkillä. Pullollisesta punaviiniä saa helposti kalorimäärän nousemaan yli 600:aan kaloriin. Tuohon määrään kaloreita saisi uusia perunoita popsia melkein 900:n gramman verran tai omenoita yli 1,7 kiloa. Kuka tekisi raittiudesta trendikästä- sehän on aivan pommin varma tapa laihtua.
Haluaisin kirjoittaa tähän myös äidin näkökulmasta. Me siirrämme käyttäytymismalleja haluamattammekin lapsillemme. Jos koko perhe saadaan saman ruokapöydän ääreen, eikö ole omituista, jos kaikki perheen jäsenet eivät voi syödä samaa ruokaa? Allergiat on luonnollisesti oma erillinen kategoriansa. Entistä nuoremmat laihduttavat ja onko se ihme? Laihduttaminen erilaisten dieettien, jauheiden ja erikoisruokavalioiden avulla taitaa olla yleisempää kuin kotiruoan syöminen.
Uskon että sama ruokavalio ei sovi meille kaikille eikä tarkoitukseni ole ylistää yhtä dieettiä toista paremmaksi tai toimivammaksi. Kehotan vain avaamaan silmät omalle toiminnalle. Peiliin katsominen onkin vaikeampaa kuin oikotien valitseminen. Me teemme ihmeitä tavoitellassamme hyvinvointia. Ihmeitä tehdään tapahtuvaksi. Eikö silloin kannattaisi suunnata olemassa oleva energia ja tahto sellaiseen toimintaan, jossa keinot vievät tavoitteeseen. Tarkoitan tällä sitä, että tehdään asioita jotka oikeasti ja rehellisesti johtavat esim. hyvinvointiin tai laihtumiseen. Sen jo tiesitkin- äärimmäinen kontrolloinnilla et onnistu kummassakaan edellä mainitussa.
Leivoin eilen korvapuusteja -voilla. Terveeseen suhtautumiseen ruokaa kuuluu myös sallivuus ja jälkiruoat.
Pullantuoksuisin terveisin,
Anki Liikuttaja-tiimistä
Tietoisuuden kohoaminen ruokavalion laadun ja terveellisyyden taustalla on positiivinen asia. Hienoa huomata oman hyvinvoinnin ja jaksamisen puhuttelevan. Kuulutankin kultaisen keskitien perään. Hyvinvointia. Helppoutta. Virpi Salmen Ruokavammainen tässä terve-blogikirjoitus HS.fi:ssä (http://www.hs.fi/juttusarja/salmi/artikkeli/Ruokavammainen+tässä+terve/1135268224867) oli parasta luettavaa ravinnosta pitkään aikaan. Salmi kirjoittaa siitä kuinka länsimaalaisten kuuluu kehitellä itselleen jokin syömishäiriö. On suorastaan outoa syödä normaalisti.
Normaalisiti syöminen on vaikeaa. Tiukat dieetit tarjoavat epävarmalle ripustautumismahdollisuuden. Omaa hyvinvointia rakennetaan suorittaen pahoinvoinnin keskellä tiukkoja ohjeita vaalien. Luomu, karppaus, eläväravinto - kaikki varmasti toimivia vaihtoehtoja, mutta osittain myös ison markkinointikoneiston aikaansaamaa. Nyt on trendikästä syödä luomua ja karttaa lisäaineita. Siinä sivussa sattui vaan unohtumaan, että läheskään kaikki lisäaineet eivät ole keinotekoisia. Minulle se näyttäytyy pahoinvointina, jos oma hyvinvointi on riippuvainen pyhästä lähteestä noudetusta juomavedestä. Helppous, rentous ja sallivuus on siitä kaukana.
Äärimmäinen kieltäytyminen johtaa usein repsahtamiseen. Yleistä on myös ettei edes tarvitse repsahtaa, kun asioita toteutetaan vähän tai vähän enemmänkin sinnepäin. Miksi kammota hiilihydraateista saatavia kaloreita, jos lomapäivien aikana janoa sammutetaan vuoroin kaljalla ja lonkerolla unohtamatta viiniä ruokailun yhteydessä. TIeteellistä keskustelua kovien rasvojen prosenttiosuudesta ravintosuosituksissa tuskin tarvitsee koko kansa kesken edes käydä. Me taidamme olla aivan pihalla perusasioissakin. Ihminen laihtuu, kun syö vähemmän kuin kuluttaa. Havainnollistetaan lomajuomista esimerkillä. Pullollisesta punaviiniä saa helposti kalorimäärän nousemaan yli 600:aan kaloriin. Tuohon määrään kaloreita saisi uusia perunoita popsia melkein 900:n gramman verran tai omenoita yli 1,7 kiloa. Kuka tekisi raittiudesta trendikästä- sehän on aivan pommin varma tapa laihtua.
Haluaisin kirjoittaa tähän myös äidin näkökulmasta. Me siirrämme käyttäytymismalleja haluamattammekin lapsillemme. Jos koko perhe saadaan saman ruokapöydän ääreen, eikö ole omituista, jos kaikki perheen jäsenet eivät voi syödä samaa ruokaa? Allergiat on luonnollisesti oma erillinen kategoriansa. Entistä nuoremmat laihduttavat ja onko se ihme? Laihduttaminen erilaisten dieettien, jauheiden ja erikoisruokavalioiden avulla taitaa olla yleisempää kuin kotiruoan syöminen.
Uskon että sama ruokavalio ei sovi meille kaikille eikä tarkoitukseni ole ylistää yhtä dieettiä toista paremmaksi tai toimivammaksi. Kehotan vain avaamaan silmät omalle toiminnalle. Peiliin katsominen onkin vaikeampaa kuin oikotien valitseminen. Me teemme ihmeitä tavoitellassamme hyvinvointia. Ihmeitä tehdään tapahtuvaksi. Eikö silloin kannattaisi suunnata olemassa oleva energia ja tahto sellaiseen toimintaan, jossa keinot vievät tavoitteeseen. Tarkoitan tällä sitä, että tehdään asioita jotka oikeasti ja rehellisesti johtavat esim. hyvinvointiin tai laihtumiseen. Sen jo tiesitkin- äärimmäinen kontrolloinnilla et onnistu kummassakaan edellä mainitussa.
Leivoin eilen korvapuusteja -voilla. Terveeseen suhtautumiseen ruokaa kuuluu myös sallivuus ja jälkiruoat.
Pullantuoksuisin terveisin,
Anki Liikuttaja-tiimistä
Comments (0)
Lähetä kommentti